Mitä konsernitilinpäätöksessä on pakollista raportoida?
Konserniyritysten taloudellisen aseman ja tuloksen raportoinnissa on noudatettava tiettyjä lakisääteisiä vaatimuksia. Suomessa kirjanpitolaki määrittelee keskeisimmät pakolliset raportoitavat tiedot, joihin kuuluvat konsernitase, tuloslaskelma, rahoituslaskelma, liitetiedot sekä toimintakertomus. Raportointivelvoitteet ovat sidoksissa konsernin kokoon, ja näiden dokumenttien tarkoitus on antaa oikea ja riittävä kuva koko konsernin taloudellisesta tilanteesta yhtenä kokonaisuutena.
Mitä konsernitilinpäätöksessä on pakollista raportoida?
Suomen lainsäädännön mukaan konsernitilinpäätös koostuu useista pakollisista osista, jotka yhdessä muodostavat kattavan kuvan konsernin taloudellisesta asemasta. Konsernitase esittää koko konsernin varat ja velat tilinpäätöspäivänä, kun taas konsernituloslaskelma näyttää koko tilikauden tuloksen muodostumisen.
Rahoituslaskelma on myös pakollinen osa, joka havainnollistaa konsernin rahavirtojen lähteet ja käytön. Tämän lisäksi liitetiedot täydentävät tilinpäätöstä yksityiskohtaisemmilla tiedoilla. Toimintakertomus puolestaan antaa sanallisen kuvauksen konsernin toiminnasta ja tulevaisuudennäkymistä.
Kirjanpitolain mukaan eri kokoisilla konserneilla on erilaisia velvoitteita. Pienet konsernit voivat saada helpotuksia raportointivaatimuksiin, kun taas suuremmilta edellytetään yksityiskohtaisempaa raportointia. Pörssiyhtiöiltä vaaditaan lisäksi IFRS-standardien mukaista raportointia, mikä tuo mukanaan vielä laajempia tiedonantovelvoitteita.
Milloin konsernitilinpäätös on pakko laatia?
Kirjanpitolain mukaan konsernitilinpäätös on laadittava, kun emoyritys on osakeyhtiö, osuuskunta tai henkilöyhtiö, jonka vastuunalaisena yhtiömiehenä on osakeyhtiö. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lähes kaikki yritysryhmät, joissa on emo- ja tytäryhtiörakenne, ovat velvollisia laatimaan konsernitilinpäätöksen.
Ratkaisevina tekijöinä ovat myös konsernin koko ja omistusrakenne. Konsernitilinpäätös on aina laadittava, jos konserniyritysten yhteenlasketut luvut ylittävät vähintään kaksi seuraavista rajoista: taseen loppusumma 6 miljoonaa euroa, liikevaihto 12 miljoonaa euroa ja henkilöstö keskimäärin 50 henkilöä.
On kuitenkin tiettyjä poikkeuksia, jolloin konsernitilinpäätöstä ei tarvitse laatia. Pienet konsernit voivat saada vapautuksen, jos ne alittavat edellä mainitut rajat. Vapautus voi koskea myös alakonserneja, joiden oma emoyritys laatii EU-direktiivien mukaisen konsernitilinpäätöksen.
Miten konsernin sisäiset liiketapahtumat tulee käsitellä tilinpäätöksessä?
Konsernitilinpäätöksen keskeinen periaate on, että se kuvaa konsernia ikään kuin se olisi yksi taloudellinen kokonaisuus. Tämän vuoksi konsernin sisäiset liiketapahtumat on eliminoitava kokonaisuudessaan. Näihin kuuluvat konsernin sisäiset myynnit ja ostot, sisäiset saamiset ja velat sekä sisäinen voitonjako.
Eliminoinnin tavoitteena on varmistaa, ettei tilinpäätös sisällä kaksinkertaista kirjausta, joka vääristäisi konsernin taloudellista asemaa. Esimerkiksi jos emoyhtiö myy tytäryhtiölleen tuotteita, nämä myynnit ja ostot on poistettava konsernituloslaskelmasta, sillä konsernin näkökulmasta kyseessä ei ole todellinen myynti ulkopuoliselle.
Eliminointiprosessi tulee dokumentoida huolellisesti, jotta tilinpäätöksen oikeellisuus voidaan todentaa jälkikäteen. Kirjanpitolaki edellyttää, että konserniyritykset käyttävät yhdenmukaisia arvostusperiaatteita, mikä helpottaa eliminointiprosessia ja parantaa tietojen vertailukelpoisuutta.
Mitä eroa on FAS- ja IFRS-standardien mukaisilla konsernitilinpäätöksillä?
Suomalainen tilinpäätöskäytäntö (FAS) ja kansainvälinen IFRS-standardi eroavat toisistaan monin tavoin. IFRS-standardit ovat yleensä yksityiskohtaisempia ja vaativat laajempaa raportointia kuin FAS. Merkittävimmät erot liittyvät arvostusperiaatteisiin: IFRS painottaa enemmän käypien arvojen käyttöä, kun taas FAS nojaa vahvemmin hankintamenoihin.
Raportointivaatimuksissa on myös huomattavia eroja. IFRS edellyttää laajempia liitetietoja ja yksityiskohtaisempaa segmenttiraportointia. Lisäksi IFRS:n mukaan laadituissa tilinpäätöksissä esitetään usein enemmän tietoa riskeistä ja epävarmuustekijöistä.
Esittämistavassa IFRS antaa vähemmän joustoa kuin FAS. Esimerkiksi tuloslaskelman ja taseen rakenne on IFRS:ssä tiukemmin määritelty. Pörssiyhtiöiden on Suomessa pakko noudattaa IFRS-standardeja, mikä on johtanut kahden rinnakkaisen raportointikäytännön olemassaoloon maassamme.
Mitkä ovat tyypillisimmät virheet konsernitilinpäätöksen laadinnassa?
Konsernitilinpäätöksen laatimisessa törmätään usein toistuviin ongelmiin. Yleisimpiä virheitä on puutteellinen sisäisten liiketapahtumien eliminointi, jolloin konsernin taloudellinen asema vääristyy. Myös eri konserniyritysten käyttämät erilaiset arvostusperiaatteet aiheuttavat ongelmia, jos niitä ei yhtenäistetä konsernitilinpäätöstä varten.
Viranomaistarkastuksissa on havaittu puutteita erityisesti liikearvon käsittelyssä ja arvonalentumisten testaamisessa. Monet yritykset eivät myöskään huomioi riittävästi yrityskaupoissa syntyneitä vastuita tai konserniavustuksia tilinpäätöksessään.
Näiden virheiden välttämiseksi on suositeltavaa laatia selkeä konsernitilinpäätöksen laatimisprosessi ja aikataulu, panostaa konserniyhtiöiden väliseen tiedonkulkuun sekä varmistaa riittävä taloushallinnan osaaminen. Tarvittaessa kannattaa konsultoida ulkopuolisia asiantuntijoita, etenkin monimutkaisissa konserneissa tai kansainvälisissä toimintaympäristöissä.
Konsernitilinpäätöksen avainhuomiot yritysjohdon näkökulmasta
Yritysjohdolle konsernitilinpäätös tarjoaa korvaamatonta tietoa strategisen päätöksenteon tueksi. Se antaa kokonaiskuvan konsernin taloudellisesta asemasta tavalla, jota yksittäisten yhtiöiden tilinpäätökset eivät pysty tarjoamaan. Johdon on tärkeää ymmärtää, miten eri liiketoimintasegmentit vaikuttavat kokonaisuuteen.
Konsernitilinpäätös paljastaa myös tehokkuuseroja konsernin eri osien välillä, mikä auttaa tunnistamaan kehityskohteita. Toisin kuin yksittäisen yhtiön tilinpäätös, konsernitilinpäätös tuo näkyviin sisäiset rahavirrat ja niiden vaikutukset, mikä on olennaista resurssien allokoinnin kannalta.
Digitaalisten taloushallinnan työkalujen hyödyntäminen on yhä tärkeämpää konsernitilinpäätösten laatimisessa ja analysoinnissa. Automatisoitu datankeruu ja -analytiikka voivat merkittävästi tehostaa prosessia ja parantaa tiedon laatua. Me Attidolla autamme yrityksiä rakentamaan toimivia ratkaisuja taloushallinnon ja raportoinnin tarpeisiin, jotta johto saa käyttöönsä luotettavaa ja ajantasaista tietoa päätöksenteon tueksi.
Tuotamme hyötyä asiakkaillemme
Two-Tier ERP- strategia auttaa Fortumia tarttumaan ketterästi uusiin mahdollisuuksiin
- ERP
- NetSuite
R-kioski: Parempi ymmärrys liiketoiminnan luvuista tukee menestystä
- Jatkuvat palvelut
- Tiedolla johtaminen (BI)
VTT: Jatkuvaa sovellustenhallintaa tiiviillä kumppanimallilla vuodesta 2011
- ERP
- Jatkuvat palvelut
